Agirodussa Zim ei päässyt loistamaan, olin lahna ja pelkäsin. Vöyrissä ennen agirotua kepit eivät taaskaan toimineet. Focus puuttui kokonaan, ja niin puuttui agirodussakin. Keppivirheitä tuli kolmella radalla neljästä.
Onneksi Fasu sentään teki nollan. Se oli säätämistä ja pyörimistä, mutta nolla kuitenkin. Fasu pysyi kartalla myöskin joukkueradalla, vaikka pienen koiran päässä kontaktit olivatkin tarkoitettu hyppimistä varten. Joukkueemme oli hienoin cavalierjoukkue, ja ainoa... Mutta niin upea silti!
Tampereen jätimme viikoksi, jolloin riensimme koirien kanssa viemään kepon inttibussiin ja suuntasimme itse Ouluun. Oli jännittävä päivä, Zimin selkä kuvattiin.
Kuvauksen jälkeen sain poistaa vielä ne vähäiset hammaskivet ultraäänilaitteella. Nyt on taas pepsodent -hymy ja säihkyvän valkoinen purukalusto.
Mansikoita masu täyteen ja takaisin Tampereelle, Kajaanin kautta. Viikkomme sisälsi kemian opiskelua, koikkeritreffejä, sekä agilityä. Iltakisat eivät edes jännittäneet, köhimisen ja niistämisen lisäksi kova tuuli lennätti hiukset silmille. Pinnejä ei löytynyt, täytyi pärjätä ilman. Vielä lähtöviivalla kirosin mokomia hiuksia, sitten tehtiin nolla. Maltoin keppien loppuun saakka. Silti mamoilin edelleen kontakteilla ja kepeillä, kun varmistelin turhia. Nyt en enää saa tehdä niin, kun olemme jo kolmosluokkalaisia.
Todistin Sannalle kisakentän ulkopuolella, että kyllä se oikeasti osaa, vika on vain minussa. Tästä eteenpäin en aio pilata yhtäkään Zimin rataa pelkäämällä virheitä.
