Kuvien jälkeen ei varmaankaan tarvitse edes mainita Zimin pätevyydestä. Aina vain jaksan uudelleen ja uudelleen ihmetellä sen älykkyyttä. Siivekkeiden kiertojen jälkeen se kävi niitä pari kertaa kiertämässä itsekseen palkan toivossa ja putkiin se meni niin hirveällä hingulla, ettei sitä edes meinaa uskoa niin nuoreksi -saatikka niin vähän "treenanneeksi". Leikkiähän se lähinnä vain on, putkiin juoksua ja lampaankarvassa roikkumista.
Yhden kerran kämmäsin, päästin Zimpulan putkeen, jonka jälkeen yritin äkkiä ehtiä putken päähän. Siinä kiireessä sitte potkaisin putkea, minkä jälkeen Zim ei ollutkaan enää niin innoissaan menossa putkeen. Annoin pari kertaa palkan namialustalta, jonka jälkeen putkeen oli taas kiva mennä ja lelukin jopa kelpasi vielä.
Lopuksi juoksenneltiin kentällä lelun kanssa edes-takaisin. Voi että sitä haukkua ja murinaa mikä pikkuisesta lähti, kun se yritti patukkaa pyydystää. Ja heti nappasi niin lujasti kiinni, kun saavutti patukan. Täytyy kyllä mainita, että se juoksee niin pirun lujaa jo nyt, että taitaa myöhemmin minun nopeusmittaristani luvut loppua kesken.
Fasusta sen verran, että kisasimme Lempäälässä parin startin verran. Agilityrata oli vaikea meille, se istui lähdössä, mutta minä en osaa vain pysähtyä ja antaa käskyä. Taas otin äkkilähdön radalle ja annoin lähtöluvan samalla kun olin jo lähtenyt. Hyl tuli kepeillä, putkihullu ei pysynyt kepeillä kahta viimeistä väliä, vaan vieressä ollut putki houkutteli aivan liikaa. Puomin kontaktille kuitenkin plussaa, siinä maltoin.
Hypäristä tykkäsin paljon, se oli juuri meille tehty. Yksi putki kuitenkin epäilytti, joten sain turhilla varmistelu-yrityksillä sen ryntäämään sinne. Nyt se ei kuitenkaan ehtinyt sinne asti, vaan maaliin pääsimme vitosella...
Minulla alkoi eilen syysloma, saapa nähdä mitä hauskaa saamme aikaiseksi tällä lomalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti