tiistai 14. toukokuuta 2013

Ahkeruus kovankin onnen voittaa

Me noustiin Zimin kanssa kakkosiin!!




Ja saatiin myös haaste Sannalta. Kiitos!

– Kerro 11 asiaa itsestäsi

– Vastaa haastajan 11 kysymykseen
– Keksi uudet 11 kysymystä
– Haasta 11 bloggaajaa
– Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

1.
Syön jäätelöä ympäri vuoden, vähintään litran viikossa.
2. En ymmärrä päihteiden käyttöä.
3. Luen pitkää matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, vaikka olen matemaattisesti erittäin epälahjakas.
4. Olen pihi. Kaupassa saatan palauttaa tuotteet takaisin paikoilleen, vaikka olisin jo lähes kassalla asti.
5. Kännykälläni pääsee facebookiin suoraan aloitusnäytöstä, vaikka joskus vannoin, etten koskaan rekisteröidy kyseiselle sivustolle...

6. Olen joskus äärettömän laiska. Sitten iskee ahdistus, joten on pakko alkaa toimia. 
7.  Kirjoitan blogia, jotta voin myöhemmin lukea elämästäni. Sitten luen ja nauran, koska tekstit ovat niin tönkköjä. 
8. Pidän sinisestä ja turkoosista. 
9. Olen muuttanut pois kotoa jo 15-vuotiaana.
10. Mielestäni kaksi koiraa on tarpeeksi, kolme vielä menee. Jos niitä olisi enemmän, ei aikani riittäisi jokaiselle. 
11. Hankin puhelinmyyjältä ilmaispakkauksen sukkia. Nyt sukat tulivat, ja minun pitäisi saada tilaus peruttua, jotta en tulevaisuudessa joudu maksamaan. 


Näin palkataan koira.



Sanna kysyy:
1. Suklaa- vai mansikkajäätelö?
Molempia syön erittäin mielelläni, mutta suklaa vie voiton.
2. Kuinka paljon on liikaa?

 

Tämä ilme tarkoittaa sitä, että oli jo liikaa.
3. Osaatko ajaa pyörällä ilman käsiä?
Aivotärähdyksen jälkeen opin, että luultavasti pyörällä on ihan hyvä ajaa jalat polkimilla ja kädet tangossa.
4. Minkä väriseksi maalaisit talosi?

Joksikin hillityksi ja luonnonläheiseksi, jostain syystä sellaiset vaaleat miellyttävät silmää. 
5. Kuka Muumilaakson tarinoiden henkilö olisit?

Joskus minua sanottiin Pikku Myyksi, nykyään olen kiltti. 
6. Milloin olit täpärässä tilanteessa?

Talvella Tampereelta tullessa lumipenkka imaisi kahdeksankympin vauhdista. Sain auton tielle juuri ennen valopylvästä. Onneksi iskä on opettanut minut ajamaan!

Ps. Opimme, että navigaattoria kannattaa näppäillä vain pysähdyksissä...
7. Jos koira(/i)ssasi voisi muuttaa yhden asian, mikä se olisi?

Piippaaminen.
8. Mistä asiasta koira(/i)ssasi et olisi valmis luopumaan mistään hinnasta?

Siitä hullunkiillosta silmissä, kun pääsevät aksaamaan :-)
9. Mikä sai sinut viimeksi nauramaan?

Fasu yritti saalistaa ikkunan läpi harakoita. Näytti älykkäältä.
10. Kuinka toimit rataantutustumisen ja ratasuorituksesi välisenä aikana?

Kävelen rinkiä idiootin näköisenä ja yritän pitää koirani hiljaisena. Käyn radan mielessäni läpi ja saatan temputtaa koiraa.
11. Jos koira ei ole vaihtoehto, minkä eläimen hankkisit lemmikiksi?

Jos olisi aikaa, rahaa ja paljon tilaa, niin jonkin vähän isomman lemmikkilinnun/-lintuja. Muuten rottia, ne muutamat tuntemani yksilöt ovat olleet niin hurmaavia!

Olen tylsä, joten enpä haastakaan ketään :-)

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kun pakka ei pysy kasassa

Lauantaiaamuna, noin tunti ensimmäisten auringonsäteiden jälkeen, heräsimme Zimin kanssa reippaasti ja lastasimme itsemme autoon. Navigaattoriin kohteeksi Vöyri, sitten menoksi.

Matka sujui rattoisasti musiikkia kuunnellessa, Zim oli takapenkillä kevythäkissä. Tai oli ainakin puoleen väliin, sitten taustapeilissä näkyivät yhtäkkiä korvat. Yritäppä sieltä kuskinpenkiltä käskeä koira takaisin boksiin...

Perille saavuimme hyvään aikaan. Kisapaikka oli mukava, aurinko paistoi vain välillä, mutta onneksi ei satanut. Lämmittelin Zimin hyvin ennen ensimmäistä starttia ja rata tuntui mukavalta.

Mutta ne kepit... Kun ei, niin ei.

Vaikka kuinka tarkka suunnitelma oli, ja vaikka kuinka siinä yritti pitäytyä, niin ei saatu niitä keppejä onnistumaan. Ensimmäisellä ryntäsi väärältä puolelta sisään, toisella aloitti oikein, kehuin, joten tuli pois... Kolmannella ryntäsi vain täysiä johonkin väliin, mikä ensimmäisenä silmiin sattui.

Oli niissä radoissa kuitenkin myös hyvää, joka startissa pysyi lähdössä, vaikka menin kauas. Viimeisessä tosin oli tainnut vähän hiipiä, ei ainakaan istunut enää, kun käännyin. Kontakteille myös plussaa, jokaiselle pysähtyi, eikä ainuttakaan lentokeinua kolmesta radasta. Viimeisellä vedätin puomin kontaktilla niin paljon, että tuli puoli askelta yli kontaktilta, käskin pakittaa takaisin. Sitten lähti vasta käskystä.

Unohdin, etten saa palkata hihoihin, taas tuli reikä. Zim oli hurja.