Kauas on pitkä matka

Netti toimii jälleen!

Ja Zim on kilpaillut, peräti kahdesti, yhteensä neljä starttia.

Kisaura aloitettiin tammikuussa Lempäälässä, Zim mitattiin mediksi. Ensimmäinen rata oli agilityrata, jolla sorruimme keppivirheeseen (tai kahteen, mutta tuomari sakotti vain vitosen verran). Hyppyrata oli kiva, alku sujuikin hyvin, mutta rengas meni pieleen ja sitä korjatessa jäin loppusuoralla jälkeen, ja Z-koira tuli toiseksi viimeisestä hypystä ohi.

Siinä se nyt sitten juoksee, ihan oikeissa kilpailuissa:

Seuraavat kaksi starttia kisattiin Haukiputaalla 9.2. Agilityradalla sorruimme jälleen keppivirheisiin, kontaktit kuitenkin toimivat jälleen erittäin hyvin ja rata oli muutenkin sujuva.

Hyppyradalla ohjaukseni oli hukassa, Zim valui parissa kaarroksessa aika pahasti ja lähdössä se tulkitsi katseeni lähtöluvaksi. Pitää tulevissa starteissa kiinnittää siihen huomiota.  Tuloksena oli kuitenkin nolla ja luokkavoitto!

(Laadulle tapahtui jotain todella omituista...)

Seuraavassa kuussa onkin luvassa monet kisat: Oulussa, Haukiputaalla ja Kokkolassa.
Vielä on paljon treenattavaa, mutta kyllä me joskus vielä osataan jotain!

P.S. Tammikuun lopulla sain viimeinkin uuden asunnon myötä hankkia (monen vuoden haaveilun jälkeen) lintuja! Eli luoksemme muutti kaksi undulaattia, Tikli 2kk (keltainen) ja Peippo 7kk (sininen).

Kyllä on koirilla ollut ihmeteltävää, kun ovat välillä päässeet lintuja kurkistamaan.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Vuosi vaihtuu kohta, sitten tulee Zimin ensimmäiset kisat. Vähän pelottaa.

(Tämä video luo kuitenkin vähän toivoa, se on todistetusti kaksi kertaa osannut kiertää kaikki kaksitoista keppiä!)

Muitakin kuulumisia voisi tietenkin kertoa; Fasun kanssa kävimme kisoissa tekemässä nollan, sijoittuen toiseksi. Kaarratti ja kaarratti, ei se mitään, minä niin rakastan aksata sen kanssa (se on se hullunkiilto...)

Täytin myöskin kahdeksantoista reilu viikko sitten ja sain heti seuraavana päivänä luvan myöskin lähteä mersun rattiin ilman sitä kolmiota perässä, niin ja ilman iskää myös. 

Oltiin me varmaan ihan kilttejäkin oltu, kun lahjoja saatiin jouluna niin suuri keko. Fasukin sai oman säkkituolin, melkeen näin pienen koiran silmissä sydämiä.

Ja voi kuinka paljon minä haluaisinkaan aina napata myös sen kolmannen koiran mukaani, kun suuntaamme jälleen Kannukseen. Tiedän kuitenkin, että minä olen ainoa, kuka siitä mitään hyötyisi.. Ja näkeehän sen, että iskän luona se viihtyy kaikkein parhaiten ja eihän iskäkään varmaan enää osaisi olla ilman Tessaa. Eihän siellä olisi ketään, kenelle jutella kesken päivän askareiden, jossei Teppo-Töppöistä. 

Tilaisuus tekee varkaan

Fasu on keksinyt hauskan jutun... Telkeän sen päivisin huoneeseen, jotta se ei värkkäile kaikkea hauskaa olkkarissa ja keittiössä sillä välin, kun olen koulussa. Nyt se on oppinut murtautumaan ulos. Ikkunat ovat täynnä kuonon jälkiä, roskiksia on tongittu ruuan toivossa ja lopuksi on kaivauduttu nukkumaan laukkuun. Ja kuurona se ei edes huomaa, milloin kotiudun. Sieltä sitten vaan kuono pilkistää urheilukassista, on vissiin hyvä nukkumapaikka.

Ja Zimiä minä en saa lihomaan, en sitten millään. Se on yhtä luuranko, kuin Fasukin oli tuossa iässä. Nappuloita se ei suostu syömään, kuin ehkä desin - pari päivässä, lisäksi se syö lihaa ja lihaista rasvaa, sekä puuroa.

Me ollaan muuten Zimin kanssa oltu ahkeria, opeteltiin lomalla keppejä ja jatkettiin opettelua koulun alettuakin... Ei siihen loppuen lopuksi mennyt, kuin ehkä 8 päivää, että se meni 12 keppiä... Nykyään kepit ovat lähes suorat, jos päästä katsoo, niin ei näe toiseen päähän, eli ne olisi melkeen sama jo suoristaa kokonaan. Metodin vaihto kannatti, muuten hinkkaisimme varmaan vieläkin verkkojen kanssa,emmekä pääsisi niistä ikinä eroon. Ja nykyään se muuten haluaa melkein hullun kiilto silmissä kepeille ja menee täysillä alusta loppuun, ennen se oli sellaista kädenvääntöä, ettei tosikaan. 

Zimen kanssa täytyisi muistaa treenata myöskin rengasta... Pussi ei ikinä ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia, eikä ole keinukaan (haluaisin sen vain juoksevan ihan päähän, nyt se jää himmailemaan kontaktialueen alkupäähän) Kepeistä varmemmat ja hyppytyyli paremmaksi. Ehkä se sitten tammikuussa olisi ainakin melkein valmis starttaamaan Lempäälässä... Katsotaan.

Oppia ikä kaikki

Fasu kävi fyssarilla. Ja niin tulee käymään ahkerasti jatkossakin.

Rintarangan viimeiset nikamat olivat vähän vinoutuneet, minkä johdosta rangassa ei siinä kohtaa ollut joustoa. Nikamat oiottiin, ja nyt koiran askel on pidempi ja selkä suorempi. Miksi en ole käyttänyt sitä aikaisemmin? Tyhmä ihminen.

Fasu kävi myös tokokokeessa. ALO3, muutamaa pistettä vaille 2

Tavoitteena oli, ettei mikään liike menisi nollille, meni silti... Liikkeestä seisominen, ei vain seisonut.

Vitonen tuli hihnatta seuraamisesta, olisi halunnut käydä moikkaamassa kehän vieressä olevia koiria...
Toinen vitonen tuli liikkeestä maahanmenossa, meni vasta toisella käskyllä, koska ensimmäisellä katsoi muualle, eikä tietenkään voinut ymmärtää, koska ei kuule.

Lopuista liikkeistä tuli ihan ok't pisteet, vaikka jokaisen liikkeen tekee treeneissä paremmin. Mutta kun jännitti...

Zim kävi epiksissä.
1. Treenaa enemmän puomia (ei hahmottanut ensin)
2. ÄLÄ KÄYTÄ VASTAISTA KÄTTÄ joka tilanteessa (en ikinä opi)
3. Anna koiran suorittaa itse kontaktit (seison edessä, että varmasti ottaa)

Kyllä se etenee jo paremmin, kuin muutama kuukausi sitten, mutta kyllä se varmasti vielä kehittyykin. 

Tarkkana

Helposti saatu on helposti menetetty

Juuri kun menin kehumaan, kuinka nopeasti Zim ymmärsi keppien päälle ainakin jonkin verran... Ilmeisesti ei olisi kannattanut, muutaman kerran olen yrittänyt keppejä treenata ja ei tule kesää!

Mitä tekee koira? Hyvällä vireellä pujottelee kaksi ensimmäistä väliä, kunnes tulee ensimmäinen verkoton kohta ja sinne meni.
Mitä tekee ohjaaja? Yrittää ottaa uudestaan ja tsempata koiraa, sen jälkeen helpottaa treeniä ja tsemppaa ja vielä vähän lisää tsemppaa.
Entä se koira? Masentuu... Tuumailee itse päässään että emminä ossaa. Kävelee ensimmäiset välit ja menee ohi. Zim, mihin katosivat ne oivallukset?

Sitten, kun kepit eivät onnistuneet, koira näki parhaaksi juosta aalle ja näyttää kuinka hienosti osaa ottaa kontaktin. Ja hienosti osasikin.

Se Zimistä ja keppiongelmista, sitten terveysasioihin.

Fasun sydän kuunneltiin jälleen terveeksi, samalla pisketit saivat rokotuksia. Tessankin sydän on vielä terve, sen sijaan muita ongelmia on alkanut ilmaantumaan, ei usein, mutta siltikin. Kymmenvuotias koira on nimittäin välillä alkanut kipuilemaan.

Oireet ilmenevät siten, että koira on haluton liikkumaan ja ei halua hyppiä mihinkään. Oireet ovat ilmaantuneet, kun ollaan oltu vaikkapa viileässä, esimerksiksi kesällä ulkoilimme sateella ja seuraavana päivänä koira oli kipeä. Päivä lepoa ja taas se oli normaali. Eläinlääkäri ei löytänyt mitään, hieroja löysi selästä pari jumikohtaa.

Muuten Tessa on tosi reipas, joka aamu se käy ulkoilemassa noin 10 sekuntia ja tulee ilmoittamaan, että voisi päästä sisälle, sitten se juoksee ruokakaapille ja olettaa saavansa ruokaa. Välillä käy niinkin hyvin, että iskä heltyy ja antaa ruokaa heti ja sitten vasta koira uudestaan pihalle. Sitten se taas tulee ja juoksee ruokakaapille. Odottaa varmaan, että joskus iskälle vielä dementia tulee.

Voihan Fasu

Edellistä tekstiä kirjoittaessani en edes kehdannut mainita, että pyörähdimme Fasun kanssa kesällä myöskin tokokokeessa. Kuvitelkaa; minä ja Fasu tokokokeessa... (Kaikki minut tuntevat tietävät, että tokon treenaaminen on minulle enemmän pakkopullaa, kuin mukava harrastus. Liian pilkun viilaamista...)

Oletin, että koira olisi jo kisavalmis, ja koska koulua varten on pakko saada ykköstulos, niin ajattelin, että pakko sinne on ennemmin tai myöhemmin mennä...

Noh, meidän suoritus kuitenkin oli kaukana siitä pilkun viilaamisesta, kaksi ensimmäistä liikettä sujui... Joo, kyllä se osaa maata maassa ja antaa vieraan rapsuttaa. Sitten alkoikin jo naurattaa...

Fasun mielestä seuraamisen voi suorittaa myös katselemalla lintuja ja haistelemalla läheiseen metsään päin ja hengailemalla muuten vaan mukana... Minulla taisi olla idiootti virne naamalla koko seuraamisen ajan, kun mietin, mitä koiran päässä oikein liikkuu. Ehkä olisi ennemminkin pitänyt hävetä silmät päästään. No, ei se ole niin vakavaa.

Liikkeestä maahanmenokin on melkeen sama asia, kuin liikkeestä istuminen, jota ei oltu edes opetettu koko koiralle. Luoksetulo toimi vasta toisella käskyllä ja liikkeestä seisomisessa onnistuin säikäyttämään koiran, koska se taas katseli lintuja ja säikähti, kun olinkin sen vieressä.

Sitten oli enää se hyppy, jonka oletin onnistuvan, mutta nollillehan sekin meni.

Tuloksena 90½/200 pistettä. Kohtahan Fasu on jo tottelevaisuusvalio! Hurraa me!

P.S. olihan se vähän vähemmän, kuin toukokuun möllitokojen pistemäärä; siellä nimittäin saimme 166 pistettä... Aina ei voi onnistua, mutta kyllä me vielä se ykkönen saadaan... Joskus...

Yhtäkkiä vain

Blogi melkein kuoli, sitten päätin, että haluan myöhemminkin lukea Zimin edistymisestä, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä.

Viime kirjoituksesta on aikaa, sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista, josta yhtenä esimerkkinä Zim ja Fasu kisasivat agirodussa, Zim joukkueradalla ja Fasu virallisten starttien lisäksi nuorten avo-SM -kisoissa, sijoittuen toiseksi.

Zimin kontaktit alkavat olla siinä pisteessä, että uskaltaisin viedä sen niillä kontakteilla epiksiin ja ehkäpä jopa tammikuussa virallisiin... Videota niistä ei vielä ole, mutta ehkäpä seuraavissa treeneissä saisin jonkun kuvaamaan.

Kepeissä puolestaan täytyy olla verkot vielä alussa ja lopussa, eiköhän nekin kohta voi jo poistaa... Hetki sitten pystyin poistamaan vasta yhden tai kaksi verkkoa ja sitten se vain hoksasi idean, iha yhtäkkiä vain ja sain poistella verkkoja heti roppakaupalla.

En ymmärrä miten tuo aina oppii kaiken, vaikken minä ole välissä tehnyt mitään. Kontaktienkin kanssa kävi niin, että aluksi piti olla aivan lähellä ja yhtäkkiä vain se osasi oikean kohdan ja pystyi ottamaan sivuttaisetäisyyttä ja juoksemaan ohikin. Jännä koira...