Zim-videota ja Fasun tasot

Tämänpäiväistä Zimen treeniä:

(Pompulat kadottaneena viiletän hiukset silmillä...)

Joka tapauksessa lisäksi tänään oli opistolla koirien tasontarkastus. Edellinen meni sähläämikseksi ja niin meinasi tämäkin aluksi mennä. Fisu vain riehui ja haukkui.

Onneksi koira kuitenkin asettui ja teki ihan mallikasta, vaikka melko väljää seuraamista. Perusasentokin on välillä aika väljä, mutta lyhyemmillä luoksetuloilla ja vain hyvän perusasennon palkkaamisella päästään toivottavasti siitäkin eroon.

Pari liikkeestä seisomis & maahanmeno -harjoitusta vielä ja se riitti Fasulta.

Zim 5kk

Zimille on ikää kertynyt 5 kuukautta ja korkeutta 34cm.



Agilityä olemme treenailleet joka tiistai vähän. Poika on oikein reipas, namialustalta pitää palkata lisää, että saataisiin lisää irtoavuutta kehiin. Tällä hetkellä Zimpula meinaa liikaa tuijotella kättä ja tulla esteistä ohi. Lelun olen myös jättänyt pois kädestä, ettei se ainakaan sitä tuijottele.

Temppujakin olemme opetelleet. Zim osaa tällä hetkellä istua, mennä maahan, pyöriä, koskea alustaa ja keppiä, katsoa silmiin käskystä ja tulla sivulle avustettuna.

Pidän Zimistä paljon, se oppii nopeasti ja kuuntelee käskyjä, ei sähellä turhia ja keskittyy muutenkin olennaiseen.

Haastavaa

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Bongasin Uudin blogista haasteen, Merille kiitokset!

Koska Hillan blogista näin, ettei kaikki haasteen sääntöjä tarvitse noudattaa, niin minäkin jätän haasteet heittämättä muille, kiitos Laura vinkistä ;)

Joka tapauksessa kahdeksan faktaa tulevat tässä:

1. Halusin koiraa kauan aikaa. Olin jo vakuuttunut saavani portugalinvesikoiran kaverini kanssa samasta pentueesta, mutta loppuen lopuksi ensimmäinen koirani oli silloin 7kk'n ikäinen cavalier Tessa. Ikää minulla silloin oli vain 9 vuotta.

2. Päädyin kerran 11-vuotiaana katsomaan agilitykilpailuja läheiselle kentälle. Sen jälkeen harjoittelin hyppyjä Tessan kanssa omalla pihallamme estevirityksillä. Oulun Seudun KAS'siin liityttyäni ja hallimaksut maksettuani kävin ensimmäisen kerran oikeilla esteillä treenaamassa. Samana päivänä menimme epävirallisiin, joista tuloksena yksi kielto.

3. Koska saan kertoa satunnaisia asioita itsestäni, lienee hyvin oleellista on kertoa, että minä syön jäätelöä hyvin paljon. Kaikki jäätelöt ovat hyviä, olen maistanut jopa valkosipulijäätelöä. Japaniin matkaajioille tiedoksi, että suklaajäätelö maistuu aivan erilaiselta siellä päin maailmaa.

4. Takaisin blogin aiheeseen, Fasu tuli meille minun ollessa 12-vuotias. Fasua olen raahannut mukanani kaikkialle, esimerkiksi hevosen selkään.

5. Agilityuralla Fasun kanssa lienee kompastuskivi on ollut minun oma asenteeni, jännitän paljon ja en ole osannut luottaa Fasun kontakteihin, enkä lähtöihin. Valitettava tosiasia on, että aina kun ne tökkivät, koko rata menee penkin alle. "Kyllä se kotona osaa"

6. Shelttiä en ollut sinänsä ajatellut hankkivani, yksi asia kuitenkin johti toiseen ja niin olin matkalla Varkauteen hakemaan Zimiä. Päätös ottaa sheltti oli aivan oikea.

7. Minä olen nuorena pelännyt koiria. Eräs karjalankarhukoira puri pikkuveljeäni niskaan ja näin saksanpaimenkoiran purevan serkkuani melko pahasti. Silloin en kai osannut kuvitellakkaan omistavani jossain vaiheessa kolme koiraa ja opiskelevani kennellinjalla.

8. En osaa kuvitella enää ikinä eläväni ilman koiria, enkä osaisi kuvitella, millaista elämäni olisi ollut ilman koiria.

Värien kirjo

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Kuvien jälkeen ei varmaankaan tarvitse edes mainita Zimin pätevyydestä. Aina vain jaksan uudelleen ja uudelleen ihmetellä sen älykkyyttä. Siivekkeiden kiertojen jälkeen se kävi niitä pari kertaa kiertämässä itsekseen palkan toivossa ja putkiin se meni niin hirveällä hingulla, ettei sitä edes meinaa uskoa niin nuoreksi -saatikka niin vähän "treenanneeksi". Leikkiähän se lähinnä vain on, putkiin juoksua ja lampaankarvassa roikkumista.

Yhden kerran kämmäsin, päästin Zimpulan putkeen, jonka jälkeen yritin äkkiä ehtiä putken päähän. Siinä kiireessä sitte potkaisin putkea, minkä jälkeen Zim ei ollutkaan enää niin innoissaan menossa putkeen. Annoin pari kertaa palkan namialustalta, jonka jälkeen putkeen oli taas kiva mennä ja lelukin jopa kelpasi vielä.

Lopuksi juoksenneltiin kentällä lelun kanssa edes-takaisin. Voi että sitä haukkua ja murinaa mikä pikkuisesta lähti, kun se yritti patukkaa pyydystää. Ja heti nappasi niin lujasti kiinni, kun saavutti patukan. Täytyy kyllä mainita, että se juoksee niin pirun lujaa jo nyt, että taitaa myöhemmin minun nopeusmittaristani luvut loppua kesken.

Fasusta sen verran, että kisasimme Lempäälässä parin startin verran. Agilityrata oli vaikea meille, se istui lähdössä, mutta minä en osaa vain pysähtyä ja antaa käskyä. Taas otin äkkilähdön radalle ja annoin lähtöluvan samalla kun olin jo lähtenyt. Hyl tuli kepeillä, putkihullu ei pysynyt kepeillä kahta viimeistä väliä, vaan vieressä ollut putki houkutteli aivan liikaa. Puomin kontaktille kuitenkin plussaa, siinä maltoin.

Hypäristä tykkäsin paljon, se oli juuri meille tehty. Yksi putki kuitenkin epäilytti, joten sain turhilla varmistelu-yrityksillä sen ryntäämään sinne. Nyt se ei kuitenkaan ehtinyt sinne asti, vaan maaliin pääsimme vitosella...

Minulla alkoi eilen syysloma, saapa nähdä mitä hauskaa saamme aikaiseksi tällä lomalla...

Treenailua

Viime viikoilla Fasu on edistynyt monessa asiassa.

1. Haukkuilmaisu on edistynyt huimasti lyhyessä ajassa, tällä hetkellä koira juoksee maalimiehen luokse, aloittaa haukun ja haukkuu pitkään, vaikkakin haukku on välillä vähän pätkivää...

2. Tokon perusasento on parantunut, vaikkakin annan vielä varmuuden vuoksi käsiavun siihen, jotta Fasu suoristaisi itsensä. Seuraamisessa ollaan palattu taaksepäin, nyt harjoittelemme vain paria askelta kerrallaan. Paikkamakuussa ei ole mitään ongelmaa, luoksetulo on myös hyvä.

3. Hakua ollaan harjoiteltu sekä metsässä, että Kokkolan rauniokoiraradalla. Pitkätkin pistot onnistuvat jo, ja maalimiestä voi lähteä etsimään myös ilman minkäänlaisia ärsykkeitä.

4. Metsäjälki onnistuu paljon paremmin, kuin peltojälki. Metsässä jäljestäminen on jatkuvaa ja koira keskittyy paljon paremmin. Pellolla jäljestäminen menee lähinnä pyörimiseksi ja yleiseksi sähläämiseksi. Verijälki on kuitenkin aina onnistunut kaikista parhaiten...

Zimpula on puolestaan keskittynyt opettelemaan arkirutiineja, ruokaa saadessa se osaa jo hienosti odottaa muiden kanssa, kunnes saa luvan aloittaa ruokailun. Harjoittelun alla on vielä käskystä huoneeseen sisääntulo ja poistuminen. Hihnakäyttäytymisessä ei ole mitään puututtavaa ja ulkona luoksetulot ovat myös hyviä.

Zim on oppinut myöskin istumaan käskystä, menemään maahan käsimerkin avulla ja pyörimään pienellä käsimerkillä. Leikkimistä ollaan vahvistettu erilaisissa paikoissa, ainut "ongelma" siinä on, että Zim välillä tähtäisi mielummin leikittäjän hihaan, kuin itse leluun.

Kehumisen arvoinen asia on myöskin Zimin rauhallisuus hoitotoimenpiteissä. Mikään ei tuota ongelmia, kynnet saa napsittua Zimin maatessa sylissä, harjaus on helppoa hommaa ja hampaitakin saa tutkia.

Helppo hoitotoimenpiteissä on myöskin Tessa, joka on keskittynyt vain kertaamaan vanhoja temppuja. Vanhimman lempparitemppuja ovat ehdottomasti vinkuminen käskystä, vilkuttaminen ja tassun antaminen. Pyöriminen molempiin suuntiin on myös mieluisa juttu.

Loppuun vielä erittäin huonolaatuinen kuva kaikista kolmesta:

Yksi jos toinenkin

Tessan vahtiessa kotona possunkorvaansa, pääsivät Fasu ja Zim agilitaamaan:

Kuvien © Linnea Leinonen

Fasu liiteli tapansa mukaan vauhdikkaasti ja helpolla radalla sai mennä kaasu pohjassa. Samaan aikaan Zim seurasi Fasun tassunjälkiä huutaen ja kiljuen radan reunalla kepon sylissä...

Zimin "treeni" sisälsi kaksi hyppyä rimat maassa ja putken. Namialusta sai pienen pojan jalkoihin vauhtia, sillä nirsoksi ei pentua voi sanoa. Ruoka nimittäin uppoaa samaa vauhtia, kuin Tessalle ja Fasulle, ellei jopa nopeampaa. Leikittäminen oli turhaa ruokapalkan jälkeen, seuraavalla kerralla olen järkevämpi ja leikitän pentua ensin...

Lopuksi vielä kaksikko kirmasi kentällä tuhatta ja sataa, Fasun juostessa putkesta läpi, myös Zimpula ryntäsi perään. Eiköhän siitä ajan myötä vielä hyvä agilitykoira kehity.

Ensimmäinen askel

Blogin korkkaus on haastavaa puuhaa, mutta lienee oleellista on tehdä lyhyet esittelyt blogin tulevissa teksteissä esiintyvistä nelijalkaisista.

Porukan vanhimman rooli menee cavalier Tessalle, joka vielä 9-vuotiaana on täysin terve ja iloinen hännänheiluttaja.

Tessa on ensimmäinen koirani, joka on harrastanut nuoruudessaan agilityä päästen 3-luokkaan ja saaden juniori (virallinen + avo) sm-sijoituksia.

Tessa on kaikinpuolin mukava, rauhallinen ja helppo koira.

Fasu on 5-vuotias cavalier-narttu, jonka elämä on ollut kovin kirjavaa,

niin positiivisella, kuin negatiivisellakin tavalla.

Fasu on ystävällinen ja hyväntahtoinen, mutta erittäin tehokas

agilitykentällä. Fasu on pinkonut elämänsä aikana noin 100 agilitystarttia, ollut B-maajoukkueessa ja sijoittunut myöskin juniori avo-sm-kisoissa hyvin.

Terveyden reistailun takia Fasu ei enää harrasta aktiivisesti mitään lajia.

Joukosta erottuva pitkänokkainen Zim on pieni shelttilapsi, joka on osoittautunut erittäin toimeliaaksi, mutta järkeväksi pennuksi.

Rytmikin vaatii kehumista, sillä karvapallo nukkuu niin kauan, kuin muutkin.

Tulevaisuudessa Zimbellä tulee olemaan aktiivinen elämä harrastusten parissa.

Esittelyn jälkeen lienee aika siirtyä "blogimaisempaan" tekstiin.

Zimin ensimmäiset viikot ovat menneet hyvin, pieni poika on nähnyt kaikkea lehmistä hevoseen ja traktoreista kuorma-autoihin. Ukkosen jyrinä sai pennun hypähtämään pari metriä taaksepäin, mutta muiden jatkettua matkaa normaaliin tapaan, eivät muut jyrähdykset enää vaikuttaneet pentuun millään lailla.

Zim on myös saanut koirakavereita, corgi-Hilla on maailman onnellisin koira saadessaan tulla Zimin riepottelemaksi. Zim sitten iloisena häntä pystyssä ryntää naskalihampaillaan tarttumaan Hillaa kaulanahasta kiinni, tapporavistusten muuttuessa päivä päivältä vain rajumman näköisiksi. Voi Hilla parkaa...

Fasu puolestaan on suhtautunut pentuun aikuismaisesti, vieressä voi kyllä nukkua ja tasaisin väliajoin nuuhkitaan toista, mutta minkäänlaista hampaidenkäyttöä ei Fasu itseensä siedä.

Jatkamme kirjavaa arkea, yritän muuttokiireiltä välillä päivittää blogiakin!