Kun pakka ei pysy kasassa

Lauantaiaamuna, noin tunti ensimmäisten auringonsäteiden jälkeen, heräsimme Zimin kanssa reippaasti ja lastasimme itsemme autoon. Navigaattoriin kohteeksi Vöyri, sitten menoksi.

Matka sujui rattoisasti musiikkia kuunnellessa, Zim oli takapenkillä kevythäkissä. Tai oli ainakin puoleen väliin, sitten taustapeilissä näkyivät yhtäkkiä korvat. Yritäppä sieltä kuskinpenkiltä käskeä koira takaisin boksiin...

Perille saavuimme hyvään aikaan. Kisapaikka oli mukava, aurinko paistoi vain välillä, mutta onneksi ei satanut. Lämmittelin Zimin hyvin ennen ensimmäistä starttia ja rata tuntui mukavalta.

Mutta ne kepit... Kun ei, niin ei.

Vaikka kuinka tarkka suunnitelma oli, ja vaikka kuinka siinä yritti pitäytyä, niin ei saatu niitä keppejä onnistumaan. Ensimmäisellä ryntäsi väärältä puolelta sisään, toisella aloitti oikein, kehuin, joten tuli pois... Kolmannella ryntäsi vain täysiä johonkin väliin, mikä ensimmäisenä silmiin sattui.

Oli niissä radoissa kuitenkin myös hyvää, joka startissa pysyi lähdössä, vaikka menin kauas. Viimeisessä tosin oli tainnut vähän hiipiä, ei ainakaan istunut enää, kun käännyin. Kontakteille myös plussaa, jokaiselle pysähtyi, eikä ainuttakaan lentokeinua kolmesta radasta. Viimeisellä vedätin puomin kontaktilla niin paljon, että tuli puoli askelta yli kontaktilta, käskin pakittaa takaisin. Sitten lähti vasta käskystä.

Unohdin, etten saa palkata hihoihin, taas tuli reikä. Zim oli hurja.

Kerta kiellon päälle

Tili on melkein nollilla, ilmoittauduin silti kisoihin... Hyvään tarkoitukseenhan ne kuitenkin menevät, eikö vain?

Viime tuloksilla ei paljoa riemuita: lentokeinuja, aalle kieltelyjä ja keppivirheitä. Liikaa hylkyjä peräkanaa, alkaa muistuttaa Fasun tuloslistaa.

Zim hierottiin ja siihen loppui kieltely. Käytiin Oulussa yksi startti, melkein onnistuttiin. Rima sieltä oli alas tullut, jäi oikein kannakkeille heilumaan, että tippuisinko vaiko en? Tippui kuitenkin...

Se oli muuten hyvä rata, Zim istui oikein nätisti lähdössä, pysyi kontakteilla ja kepitti ihan oikein alusta saakka. Ja puri käsivarttani maalissa. Se on vieläkin turvonnut, joten ehkä nyt viimeinkin lopetan sen palkkaamisen hihoihini...

Joko saa?

Zimin lihashuoltoa

Teppo-töppönen

Vaihtelu virkistää

Zim on yhtä nollaa vaille kakkosissa!

Kisasimme Haukiputaalla 16.3., saaden nollavoiton, sekä vitosen (ne kepit...)

Olen ratoihin muuten tyytyväinen, mutta tulevaisuudessa täytyy kiinnittää huomiota lähtöihin ja kontakteihin.



0-voitto



5 vp.

Kokkolan kisoissa tulostaso laski kuin lehmän häntä... Ensimmäinen rata oli katastrofaalinen, koira karkasi lähdöstä, ei pysähtynyt puomille, aloitti kepit jälleen väärin ja lopuksi vielä lentokeinu. Keinun otimme uudestaan ja sitten radalta veks.

Toisella radalla tsemppasin, en antanut Zimin kuumua liikaa ennen starttia ja lopulta se sitten pysyikin lähdössä. Kontaktit olivat hyvät, pidin sitä niillä pitkään ja kehuin samalla. Kepit onnistuivat nyt, mutta toiseksi viimeisellä esteellä sössimme, kun Zim hyppäsi ensin välistä, sitten takaisinpäin. No, kielto oli alla kuitenkin.

6.4. Fasukin pääsee rallittelemaan hyppyradalle, Zim puolestaan on ilmoitettuna jälleen kahdelle agilityradalle.

P.S.:

 Onko se oikeasti ollut noin pieni?

Kauas on pitkä matka

Netti toimii jälleen!

Ja Zim on kilpaillut, peräti kahdesti, yhteensä neljä starttia.

Kisaura aloitettiin tammikuussa Lempäälässä, Zim mitattiin mediksi. Ensimmäinen rata oli agilityrata, jolla sorruimme keppivirheeseen (tai kahteen, mutta tuomari sakotti vain vitosen verran). Hyppyrata oli kiva, alku sujuikin hyvin, mutta rengas meni pieleen ja sitä korjatessa jäin loppusuoralla jälkeen, ja Z-koira tuli toiseksi viimeisestä hypystä ohi.

Siinä se nyt sitten juoksee, ihan oikeissa kilpailuissa:

Seuraavat kaksi starttia kisattiin Haukiputaalla 9.2. Agilityradalla sorruimme jälleen keppivirheisiin, kontaktit kuitenkin toimivat jälleen erittäin hyvin ja rata oli muutenkin sujuva.

Hyppyradalla ohjaukseni oli hukassa, Zim valui parissa kaarroksessa aika pahasti ja lähdössä se tulkitsi katseeni lähtöluvaksi. Pitää tulevissa starteissa kiinnittää siihen huomiota.  Tuloksena oli kuitenkin nolla ja luokkavoitto!

(Laadulle tapahtui jotain todella omituista...)

Seuraavassa kuussa onkin luvassa monet kisat: Oulussa, Haukiputaalla ja Kokkolassa.
Vielä on paljon treenattavaa, mutta kyllä me joskus vielä osataan jotain!

P.S. Tammikuun lopulla sain viimeinkin uuden asunnon myötä hankkia (monen vuoden haaveilun jälkeen) lintuja! Eli luoksemme muutti kaksi undulaattia, Tikli 2kk (keltainen) ja Peippo 7kk (sininen).

Kyllä on koirilla ollut ihmeteltävää, kun ovat välillä päässeet lintuja kurkistamaan.

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Vuosi vaihtuu kohta, sitten tulee Zimin ensimmäiset kisat. Vähän pelottaa.

(Tämä video luo kuitenkin vähän toivoa, se on todistetusti kaksi kertaa osannut kiertää kaikki kaksitoista keppiä!)

Muitakin kuulumisia voisi tietenkin kertoa; Fasun kanssa kävimme kisoissa tekemässä nollan, sijoittuen toiseksi. Kaarratti ja kaarratti, ei se mitään, minä niin rakastan aksata sen kanssa (se on se hullunkiilto...)

Täytin myöskin kahdeksantoista reilu viikko sitten ja sain heti seuraavana päivänä luvan myöskin lähteä mersun rattiin ilman sitä kolmiota perässä, niin ja ilman iskää myös. 

Oltiin me varmaan ihan kilttejäkin oltu, kun lahjoja saatiin jouluna niin suuri keko. Fasukin sai oman säkkituolin, melkeen näin pienen koiran silmissä sydämiä.

Ja voi kuinka paljon minä haluaisinkaan aina napata myös sen kolmannen koiran mukaani, kun suuntaamme jälleen Kannukseen. Tiedän kuitenkin, että minä olen ainoa, kuka siitä mitään hyötyisi.. Ja näkeehän sen, että iskän luona se viihtyy kaikkein parhaiten ja eihän iskäkään varmaan enää osaisi olla ilman Tessaa. Eihän siellä olisi ketään, kenelle jutella kesken päivän askareiden, jossei Teppo-Töppöistä. 

Tilaisuus tekee varkaan

Fasu on keksinyt hauskan jutun... Telkeän sen päivisin huoneeseen, jotta se ei värkkäile kaikkea hauskaa olkkarissa ja keittiössä sillä välin, kun olen koulussa. Nyt se on oppinut murtautumaan ulos. Ikkunat ovat täynnä kuonon jälkiä, roskiksia on tongittu ruuan toivossa ja lopuksi on kaivauduttu nukkumaan laukkuun. Ja kuurona se ei edes huomaa, milloin kotiudun. Sieltä sitten vaan kuono pilkistää urheilukassista, on vissiin hyvä nukkumapaikka.

Ja Zimiä minä en saa lihomaan, en sitten millään. Se on yhtä luuranko, kuin Fasukin oli tuossa iässä. Nappuloita se ei suostu syömään, kuin ehkä desin - pari päivässä, lisäksi se syö lihaa ja lihaista rasvaa, sekä puuroa.

Me ollaan muuten Zimin kanssa oltu ahkeria, opeteltiin lomalla keppejä ja jatkettiin opettelua koulun alettuakin... Ei siihen loppuen lopuksi mennyt, kuin ehkä 8 päivää, että se meni 12 keppiä... Nykyään kepit ovat lähes suorat, jos päästä katsoo, niin ei näe toiseen päähän, eli ne olisi melkeen sama jo suoristaa kokonaan. Metodin vaihto kannatti, muuten hinkkaisimme varmaan vieläkin verkkojen kanssa,emmekä pääsisi niistä ikinä eroon. Ja nykyään se muuten haluaa melkein hullun kiilto silmissä kepeille ja menee täysillä alusta loppuun, ennen se oli sellaista kädenvääntöä, ettei tosikaan. 

Zimen kanssa täytyisi muistaa treenata myöskin rengasta... Pussi ei ikinä ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia, eikä ole keinukaan (haluaisin sen vain juoksevan ihan päähän, nyt se jää himmailemaan kontaktialueen alkupäähän) Kepeistä varmemmat ja hyppytyyli paremmaksi. Ehkä se sitten tammikuussa olisi ainakin melkein valmis starttaamaan Lempäälässä... Katsotaan.

Oppia ikä kaikki

Fasu kävi fyssarilla. Ja niin tulee käymään ahkerasti jatkossakin.

Rintarangan viimeiset nikamat olivat vähän vinoutuneet, minkä johdosta rangassa ei siinä kohtaa ollut joustoa. Nikamat oiottiin, ja nyt koiran askel on pidempi ja selkä suorempi. Miksi en ole käyttänyt sitä aikaisemmin? Tyhmä ihminen.

Fasu kävi myös tokokokeessa. ALO3, muutamaa pistettä vaille 2

Tavoitteena oli, ettei mikään liike menisi nollille, meni silti... Liikkeestä seisominen, ei vain seisonut.

Vitonen tuli hihnatta seuraamisesta, olisi halunnut käydä moikkaamassa kehän vieressä olevia koiria...
Toinen vitonen tuli liikkeestä maahanmenossa, meni vasta toisella käskyllä, koska ensimmäisellä katsoi muualle, eikä tietenkään voinut ymmärtää, koska ei kuule.

Lopuista liikkeistä tuli ihan ok't pisteet, vaikka jokaisen liikkeen tekee treeneissä paremmin. Mutta kun jännitti...

Zim kävi epiksissä.
1. Treenaa enemmän puomia (ei hahmottanut ensin)
2. ÄLÄ KÄYTÄ VASTAISTA KÄTTÄ joka tilanteessa (en ikinä opi)
3. Anna koiran suorittaa itse kontaktit (seison edessä, että varmasti ottaa)

Kyllä se etenee jo paremmin, kuin muutama kuukausi sitten, mutta kyllä se varmasti vielä kehittyykin. 

Tarkkana